Kirjailija:Earle Birney
Yhteenveto:
Earle Birneyn "David" esittelee voimakkaan vertailun raamatullisesta kuningas Daavidista nykyajan ihmiskuntaan ja korostaa teknologian tuhoisaa vaikutusta luonnonympäristöömme. Runo vetää yhtäläisyyksiä Davidin vallanhalun laukaiseman romahduksen ja modernin yhteiskunnan kohtaamien seurausten välillä sen säälimättömän edistyksen tavoittelun vuoksi.
Runo alkaa herättämällä raamatullisia kuvia Daavidin harpusta ja musiikista. Birney käyttää tätä symbolina edustamaan harmonista suhdetta ihmiskunnan ja luonnon välillä, joka oli olemassa menneisyydessä. Kuitenkin runon edetessä harpun rauhallinen melodia vaihtuu koneiden koneiden ääniin, jotka edustavat nopean teollistumisen tuomaa muutosta.
Birney kuvaa modernia yhteiskuntaa samanlaisena kuin kuningas Daavid, joka oli "jättiläinen pygmien joukossa". Aivan kuten Daavidin ylpeys johti hänen kukistumiseensa, ihmiskunnan ylimielisyys uskoessaan, että se voi valloittaa luonnon ilman seurauksia, johtaa sitä kohti samanlaista kohtaloa. Runo kritisoi sammumatonta resurssien janoa ja ympäristön säälimätöntä riistoa, joka johtaa metsien häviämiseen ja luonnonvarojen ehtymiseen.
Runo saavuttaa huippunsa, kun se näkee tulevaisuuden, jossa Daavidin symboloima ihmiskunta lepää kuolettavasti haavoittuneena omien luomistensa raunioiden ympäröimänä. Harppu, joka aikoinaan edusti harmoniaa, on nyt särkynyt ja symboloi ihmiskunnan ja luonnon välisen yhteyden katkeamista.
Birney päättää runon syvälliseen oivallukseen, että ihmiskunta on edelleen hauras ja haavoittuva teknologisesta kehityksestään ja luonnon hallitsemisesta huolimatta. Hän korostaa tarvetta palauttaa harmoninen suhde ympäristöön ja muistuttaa, että vain tietoisella ja vastuullisella suhtautumisella luontoon voimme välttää oman tuhomme.
Lopuksi Earle Birneyn "David" toimii varoittavana tarinana, joka kehottaa ihmiskuntaa harkitsemaan uudelleen tuhoavan edistyksen polkuaan ja ottamaan yhteyttä luontoon ennen kuin on liian myöhäistä. Raamatun kertomuksen linssin kautta runo tarjoaa koskettavan kritiikin ihmisen ylimielisyydestä ja sen tuhoisasta vaikutuksesta ihmiskunnan ja ympäristön herkälle tasapainolle.