Teemat: Eristäminen, viestintä ja tuntematon
Yhteenveto:
Walter de la Maren "Kuuntelijat" maalaa elävän kuvan eristyneisyydestä ja inhimillisen yhteyden halusta. Runo alkaa siitä, että matkustaja koputtaa oveen yksinäisessä talossa hiljaisuuden ympäröimänä. Matkustajan kiireellinen koputus ja toistuvat puhelut jäävät vastaamatta, mikä johtaa turhautumiseen ja epävarmuuteen.
Juuri kun matkustaja on luovuttamassa, ovi avautuu ja vanha mies ilmestyy. Matkustaja kysyy vanhalta mieheltä kuuliko hän koputuksensa, mutta vanhan miehen vastaus on odottamaton. Hän paljastaa, että hän ja hänen vaimonsa ovat istuneet hiljaa tuoleillaan monta vuotta ja kuunnelleet ääniä suljettujen ikkunoidensa ulkopuolelta.
Nämä sanat tuovat matkustajalle syvän oivalluksen. Talo ei ole tyhjä; se on täynnä näkymättömiä kuuntelijoita, jotka ovat jatkuvasti kuunnelleet matkustajan koputusta ja inhimillisen yhteyden kaipausta. Vanha pariskunta edustaa metaforaa näkymättömälle yleisölle tai alitajuisille haluille jokaisessa meissä.
Viimeisessä säkeessä runo saa eteerisen laadun, kun vanha mies kertoo kummittelevan tarinan lapsesta, joka koputti heidän ikkunaansa kauan sitten, mutta he olivat liian myöhäisiä vastaamaan. Nämä linjat vihjaavat ihmisen olemassaolon ohimenevyydestä, menetetyistä yhteysmahdollisuuksista ja syvällisistä vaikutuksista, joita pienimmälläkin vuorovaikutuksella voi olla muihin.
"The Listeners" tutkii mestarillisesti kommunikoinnin monimutkaisuutta, näkymätön voimaa ja monimutkaisia säikeitä, jotka yhdistävät ihmisiä jopa eristyneisyyden ja hiljaisuuden keskellä. Se kehottaa lukijoita pohtimaan, kuinka tärkeää on tunnustaa ja vastata meitä ympäröivien inhimillisten yhteyksien kutsumiseen, olipa se sitten fyysisessä tai psyykkisessä mielessä.