Runo alkaa siitä, että nainen kuvailee rantaa "turvapaikaksi", paikaksi, jossa hän voi paeta arjen stressiä. Hän kuvailee hiekkaa "lämpimäksi ja pehmeäksi" ja aaltoja "keutulauluksi". Nainen tuntee olonsa rauhalliseksi ja rentoutuneeksi tässä ympäristössä.
Toisessa säkeessä nainen kuvaa näkymää rannalta. Hän näkee "horisontin ulottuvan loputtomasti" ja "auringon laskevan veden yli". Nainen tuntee ihmetystä ja kunnioitusta luonnon kauneutta kohtaan. Hän osaa arvostaa rannan kauneutta ja auringonlaskua ilman arjen häiriötekijöitä.
Kolmannessa ja viimeisessä säkeistössä nainen pohtii luonnon voimaa parantaa ja nuorentaa. Hän toteaa, että hän on "tulnut tänne uudistumaan" ja että hän "lähdetään rauhan tunteella". Nainen on saanut rentoutua ja virkistäytyä rannan luonnollisessa ympäristössä. Hän palaa arkeen uudella energialla ja hyvinvoinnilla.
"Loma" on runo luonnon parantamis- ja nuorentamisvoimasta sekä itselleen ajankäytön tärkeydestä. Runo on muistutus arvostaa ympäröivän maailman kauneutta ja tauon pitämisen tärkeyttä päivittäisistä rutiineistamme.