1. Yksi-yhteen: Monissa tapauksissa jengitaistelujen odotetaan olevan kahden henkilön välisiä yksi-yksi-kilpailuja laajojen tappeleiden sijaan. Tämä nähdään keinona säilyttää jonkinlainen järjestyksen ilme ja estää tilanteen turha eskaloituminen.
2. Ei aseita: Aseiden, kuten veitsien tai aseiden, käyttöä pidetään usein epäreiluna ja kunniattomana jengitaisteluissa. Taistelujen odotetaan yleensä käyvän nyrkkeillä tai muilla ei-tappavilla keinoilla.
3. Ohjaisten välttäminen: Jengitaistelujen odotetaan tyypillisesti rajoittuvan osallistujiin ja välttävän viattomien sivullisten vahingoittamista tai omaisuuden vahingoittamista.
4. Kunnioitus kaatuneita kohtaan: Kun henkilö on kaatunut tai tullut toimintakyvyttömäksi, hänen kimppuunsa hyökkäämistä pidetään epäkunnioittavana. Taistelu katsotaan yleensä päättyneeksi, kun joku myöntää tai ei pysty jatkamaan.
5. Ei ryhmittymistä: Joissakin jengikulttuureissa katsotaan epäreiluksi, että useat ihmiset hyökkäävät yhtä henkilöä vastaan kerralla. Tämä periaate auttaa varmistamaan oikeudenmukaisuuden tunteen ja estää riitojen muodostumisen yksipuoliseksi.
On tärkeää huomata, että nämä "reilut säännöt" eivät ole yleismaailmallisia ja voivat vaihdella merkittävästi jengikulttuurista toiseen. Lisäksi näiden sääntöjen noudattaminen riippuu usein jengin maineesta ja voimadynamiikasta.