* Korkea äänenvoimakkuus: Korkeamman taajuuden omaava ääni koetaan korkeana, kun taas matalataajuinen ääni koetaan matalana.
* Taajuus: Äänen taajuus on niiden ääniaaltojen lukumäärä, jotka ohittavat kiinteän pisteen sekunnissa, mitattuna hertseinä (Hz). Mitä korkeampi taajuus, sitä korkeampi sävelkorkeus.
Sävelkorkeus voidaan noutaa musiikkisauvalla, jossa nuotit edustavat tiettyjä sävelkorkeuksia. Jokainen henkilökunnan huomautus vastaa tiettyä taajuutta. Pitch voidaan kuvata myös intervalleina, jotka ovat kahden sävelen välinen etäisyys. Länsimaisen musiikin pienin intervalli on puoliaskel, joka on pianon kahden vierekkäisen koskettimen välinen etäisyys.
Soittimet tuottavat erilaisia sävelkorkeuksia värähtelemällä eri taajuuksilla. Esimerkiksi viulun kieli tuottaa korkeamman sävelkorkeuden, kun se vedetään kireäksi ja värisee nopeammin, ja matalamman sävelkorkeuden, kun se löystyy ja värisee hitaammin.
Sävelkorkeus on olennainen elementti musiikin melodioiden ja harmonioiden luomisessa. Melodiat muodostuvat sävelkorkeuksista, jotka luovat musiikillisen linjan, kun taas harmoniat muodostuvat useiden sävelkorkeuksien samanaikaisesta soinnista, jotka luovat miellyttävän äänen.
Sävelkorkeuden ymmärtäminen ja hallitseminen on tärkeää muusikoille ja laulajille voidakseen esittää musiikkia tarkasti ja ilmeikkäästi.