Tämä sinfonia sävelsi vuonna 1824 ja oli Beethovenin viimeinen täydellinen sinfonia. Se tunnetaan monumentaalisesta mittakaavasta ja ihmisäänen käytöstä lopullisessa osassa.
Teos alkaa suurella ja majesteettisella johdatuksella, joka määrittää sinfonian pääteemat. Sen jälkeen sinfonia tutkii monenlaisia tunteita voittoisasta ja iloisesta synkkään ja traagiseen.
Sinfonian viimeinen osa, joka tunnetaan nimellä "Oodi ilolle", on Friedrich Schillerin runon "An die Freude" ("Ilolle") asetelma. Se on voimakas ja kohottava liike, joka juhlii koko ihmiskunnan yhtenäisyyttä ja iloa.