Esimerkiksi tavallisen pianon nuotin keskiosan C taajuus on noin 261,63 Hz. Jokaisella nuotilla, olipa se sitten soittimesta tai ihmisäänestä, liittyy tietty taajuus. Taajuusalue, jonka ihmiset voivat havaita äänenä, on tyypillisesti välillä 20 Hz - 20 000 Hz, vaikka tämä alue voi vaihdella yksilöiden välillä.
Nuotin taajuus liittyy läheisesti sen aallonpituuteen. Aallonpituus on kääntäen verrannollinen taajuuteen, mikä tarkoittaa, että korkeammilla taajuuksilla on lyhyemmät aallonpituudet ja matalammilla taajuuksilla pidemmät aallonpituudet. Tämä suhde on perustavanlaatuinen äänen ja musiikin fysiikan ymmärtämiselle.
Taajuudella on merkittävä rooli musiikin säveltämisessä, esityksessä ja havaitsemisessa. Muusikot ja tuottajat käyttävät erityisiä taajuuksien yhdistelmiä luodakseen melodioita, harmonioita ja rytmisiä kuvioita. Eri instrumentit, kuten viulu, kitara tai huilu, tuottavat ainutlaatuisia taajuusspektrejä, jotka vaikuttavat niiden erottuviin sointiin tai ääniominaisuuksiin.
Musiikin tuotannossa ja äänitekniikassa taajuusanalyysi ja manipulointi ovat tärkeitä. Tekniikoiden, kuten taajuuskorjauksen ja suodatuksen, avulla muusikot ja insinöörit voivat hallita ja muokata äänitallenteen taajuusspektriä muuttamalla eri taajuuksien tasapainoa halutun ääniefektin saavuttamiseksi.
Taajuuden ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää muusikoille, säveltäjille, äänisuunnittelijoille ja kaikille äänen ja musiikin tieteestä kiinnostuneille. Se auttaa analysoimaan, luomaan ja arvostamaan musiikkiääniä, joita kuulemme ja joista nautimme.