* Kirkas: Kirkkaalle kitarasoundille on ominaista selkeä, korkea ääni. Tämän tyyppinen ääni yhdistetään usein akustisiin kitaroihin ja sähkökitaroihin, joissa on yksikelaiset mikrofonit.
* Tumma: Tummalle kitarasoundille on ominaista lämmin, matala ääni. Tämäntyyppinen ääni yhdistetään usein sähkökitaroihin, joissa on humbucking-mikit.
* Twangy: Twangylle kitarasoundille on ominaista terävä, metallinen hyökkäys. Tämäntyyppinen ääni yhdistetään usein kantrimusiikkiin.
* Ylläpidä: Sustain on aika, jonka nuotti jatkaa sointia sen jälkeen, kun se on toistettu. Hyvällä sustainilla varustettu kitara tuottaa nuotteja, jotka soivat pitkään.
* Palaute: Palaute on ääni, joka syntyy, kun kitaran kielet värähtelevät mikrofoneja vasten. Palaute voi olla joko haluttua tai ei-toivottua ääntä kontekstista riippuen.
Näiden yleisten adjektiivien lisäksi on olemassa myös useita tarkempia termejä, joita käytetään kuvaamaan kitaran ääniä. Näitä ehtoja ovat:
* Puhdas: Puhtaalle kitarasoundille on ominaista säröjen puute. Tämän tyyppistä ääntä käytetään usein jazzissa ja klassisessa musiikissa.
* Overdrive: Overdrive on eräänlainen särö, joka lisää lämpöä ja kestävyyttä kitarasoundiin. Tämän tyyppistä ääntä käytetään usein blues- ja rockmusiikissa.
* Vääristymä: Särö on äärimmäisempi särö, joka lisää kitarasoundiin sumean, aggressiivisen äänen. Tämän tyyppistä ääntä käytetään usein heavy metal- ja punk-musiikissa.
* Fuzz: Fuzz on eräänlainen särö, jolle on ominaista paksu, kylläinen ääni. Tämän tyyppistä soundia käytetään usein psykedeeliseen rockiin ja garage rockiin.
* Vau-vau: Wah-wah on eräänlainen tehoste, joka luo "wah-wah-wah" -äänen, kun kitaristi liikuttaa wah-pedaalia. Tämän tyyppistä tehostetta käytetään usein funk- ja rockmusiikissa.
Nämä ovat vain muutamia monista eri tavoista kuvata kitaran ääntä. Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja yksittäisen pelaajan on itse löydettävä ääni, josta hän pitää eniten.