1. Monofonia :Tämä viittaa musiikkiin, joka koostuu yhdestä melodisesta rivistä ilman säestystä. Se löytyy usein varhaiskeskiaikaisista ja gregoriaanisista lauluista, joissa yksi ääni kantaa melodiaa.
2. Polyfonia :Toisin kuin monofonia, polyfoniaan kuuluu useita melodisia rivejä, jotka ovat riippumattomia ja kietoutuneet toisiinsa. Nämä melodiat voivat olla harmonisia tai kontrastisia luoden rikkaan ja monimutkaisen tekstuurin. Esimerkkejä polyfoniasta löytyy renessanssin laulumusiikista, kuten madrigaaleista ja moteteista.
3. Homofonia :Homofonia viittaa musiikilliseen tekstuuriin, jossa ensisijaista melodiaa säestää toissijaisia tukiääniä tai sointuja. Päämelodia erottuu näkyvänä musiikillisena linjana, kun taas säestys tarjoaa harmonista ja rytmistä tukea. Homofoniaa löytyy yleisesti klassisen ja romanttisen aikakauden sävellyksistä.
4. Kontrapisteinen rakenne :Tämä viittaa polyfonian tyyppiin, jossa useita melodisia rivejä esitetään samanaikaisesti ja ne ovat vuorovaikutuksessa ristiriitaisella tavalla. Jokainen ääni tai melodialinja on melodisesti itsenäinen ja liikkuu tiettyjen vastakohtaisten sääntöjen, kuten kontrapunktin, kaanonien ja fuugan, mukaisesti. Kontrapisteinen tekstuuri löytyy näkyvästi barokkimusiikista, kuten J.S. Bachin fuugat ja keksinnöt.
5. Orkesteritekstuuri :Klassisen musiikin alueella orkesterilla on ratkaiseva rooli rikkaan ja monipuolisen tekstuurin luomisessa. Orkesteri koostuu erilaisista osista - kuten jousisoittimet, puupuhaltimet, vaskipuhaltimet ja lyömäsoittimet - jokaisella on omat sointinsa ja ominaispiirteensä. Näiden osien yhdistelmä luo monimutkaisen ja dynaamisen äänen, joka voi olla sekä voimakas että monimutkainen.
6. Soita ja vastaa :Tämä on tekstuuritekniikka, jossa musiikkilause tai osa esitetään yhdellä äänellä tai ryhmällä, jota seuraa toisto tai vastaus toiselta ääneltä tai ryhmältä. Kutsu ja vastaus -malli löytyy usein kansanmusiikista sekä tietyistä barokin ja klassisista sävellyksistä.
Nämä erilaiset tekstuaaliset lähestymistavat muokkaavat klassisen musiikin yleistä soundia ja rakennetta. Säveltäjät käyttävät näitä tekstuurielementtejä luodakseen ilmaisukykyä, tunteita ja vaihtelua musiikkiteoksissaan.