Mitä tiedät Mozart K 491:stä?

Wolfgang Amadeus Mozartin pianokonsertto nro 23 A-duuri, K. 488 (alun perin K. 491), on kolmiosainen teos, joka on sävelletty luultavasti 2.–4. maaliskuuta 1786 ja joka esitettiin ensimmäisen kerran 2. huhtikuuta samana vuonna Wienissä klo. konsertti, jota edistää säveltäjän oppilas Therese von Trattnern. Neue Wiener Zeitungin 15. huhtikuuta 1786 mukaan säveltäjä esitti sooloosuuden.

Teos on sävelletty soolopianolle, kahdelle oboelle, kahdelle fagottille, kahdelle käyrätorvelle ja jousille.

Konserton A-duuri-avain on suhteellisen harvinainen Mozart-pianokonserton kohdalla (hän ​​sävelsi enemmän C-sävelsävyllä kuin missään muussa), ja ehkä sen kirkkauden vuoksi sävelsäveltä suosittiin hänen konserttirondoissaan.

Nimikirjoituskäsikirjoituksesta käy ilmi, että konsertto oli alun perin D-duuri (Köchelin K. 491), sitten D-suuri (Köchelin K. 491a) ja lopulta A (Köchelin K. 488).

Orkesteri aloittaa konserton lyhyellä esittelyllä sonaattimuodossa. Kehitysosio moduloituu lyhyesti a-molliksi ennen kuin palataan A-duuriin. Toinen osa on ternaarimuodossa (ABA) ja kolmas on sonaattimuotoinen rondo, jossa lyhyt kadentsa johtaa codaan.