Teos on sävelletty soolopianolle, kahdelle oboelle, kahdelle fagottille, kahdelle käyrätorvelle ja jousille.
Konserton A-duuri-avain on suhteellisen harvinainen Mozart-pianokonserton kohdalla (hän sävelsi enemmän C-sävelsävyllä kuin missään muussa), ja ehkä sen kirkkauden vuoksi sävelsäveltä suosittiin hänen konserttirondoissaan.
Nimikirjoituskäsikirjoituksesta käy ilmi, että konsertto oli alun perin D-duuri (Köchelin K. 491), sitten D-suuri (Köchelin K. 491a) ja lopulta A (Köchelin K. 488).
Orkesteri aloittaa konserton lyhyellä esittelyllä sonaattimuodossa. Kehitysosio moduloituu lyhyesti a-molliksi ennen kuin palataan A-duuriin. Toinen osa on ternaarimuodossa (ABA) ja kolmas on sonaattimuotoinen rondo, jossa lyhyt kadentsa johtaa codaan.