Adagioa käytetään tyypillisesti ilmaisemaan tempoa, joka on sekä rauhallinen että siro, ja sitä käytetään usein klassisessa ja romanttisessa musiikissa herättämään tyyneyden, huomaavaisuuden tai melankolian tunteen. Jotkut kuuluisat kappaleet, jotka käyttävät Adagio-tempoa, ovat:
- Adagio Beethovenin Moonlight Sonatasta
- Adagio Albinonin kappaleesta "Adagio in g-moll"
- Adagio Mozartin "Pianokonsertto nro 21"
- Adagio Bachin "Orkesterisarjasta nro 3"
- Adagio Mendelssohnin "Sinfonia nro 4"
Termiä Adagio voidaan käyttää myös kuvaannollisessa merkityksessä kuvaamaan jotain, mikä on hidasta, siroa tai rauhallista. Esimerkiksi joku saattaa kuvailla kävelyä puistossa nimellä "Adagio" tai viitata henkilön tapaan "Adagiolla".
Adagio on kaunis ja ilmeikäs tempo, jolla voidaan luoda erilaisia musiikillisia tehosteita tyyneistä ja rauhallisista intohimoisiin ja intensiivisiin.