Mitä korkeampi nuotin taajuus, sitä korkeampi sen sävelkorkeus, ja mitä pienempi taajuus, sitä matalampi sen sävelkorkeus. Yleissopimus kutsua korkeampia säveliä "korkeiksi" ja matalampia säveliä "matalaiksi" perustuu tapaan, jolla havaitsemme äänen. Kun ääniaallon taajuus on korkeampi, se vastaa korkeampaa äänenkorkeutta, jonka yhdistämme "korkeaksi". Päinvastoin, kun ääniaallon taajuus on matalampi, se vastaa matalampaa sävelkorkeutta, jonka yhdistämme "matalaksi".
Tämä käsite näkyy soittimissa. Esimerkiksi pianossa oikealla olevat näppäimet tuottavat korkeampia säveliä verrattuna vasemmanpuoleisiin koskettimiin. Myös kitaran kielet on järjestetty samalla tavalla, korkeammalla äänenvoimakkuudella ylhäällä ja matalammalla alapuolella.
Termejä "korkea" ja "matala" käytetään laajasti musiikissa kuvaamaan nuottien ja melodioiden korkeutta, mikä auttaa muusikoita ja kuuntelijoita ymmärtämään ja välittämään musiikin sävelominaisuuksia.