Weissenborn-kitarat ovat eräänlainen akustinen teräskielinen kitara, jonka Herman Weissenborn kehitti 1920-luvulla Los Angelesissa, Kaliforniassa. Ne erottuvat ainutlaatuisesta rakenteestaan ja soundistaan, ja ne olivat erityisen suosittuja havaijilaisen musiikin alkuaikoina.
Weissenborn-kitaroissa on ontto metallirunko, joka on yleensä valmistettu alumiinista ja jossa on puinen äänilevy. Runko on tyypillisesti suorakaiteen muotoinen, pyöristetyillä kulmilla, ja siinä on suuri, soikea äänireikä. Kaula on yleensä puuta ja se on kiinnitetty runkoon lohenpyrstöliitoksella.
Kielet ovat tyypillisesti nylonia tai kieleä, ja ne viritetään eri tavoin halutusta soundista riippuen. Yleisin viritys on "slack key", jossa kielet on viritetty tavallista matalammalle tasolle ja niitä soitetaan sormitekniikalla.
Weissenborn-kitarat tuottavat lämpimän, pehmeän äänen vahvalla keskialueella ja kirkkaalla diskantilla. Niitä käytetään usein bluesissa, folkissa ja havaijilaisessa musiikissa, ja ne ovat myös suosittuja jazzkitaristien keskuudessa.
Joitakin merkittäviä Weissenborn-pelaajia ovat Gabby Pahinui, Willie K, Ry Cooder ja Jack Johnson.