Arts >> Kulttuuri ja viihde >  >> Musiikki >> Soittimet

Miltä kuulostaa epävaiheinen sähkökitaran soitin?

Kun kaksi sähkökitaran soitinta ovat epävaiheessa, niiden signaalit kumoavat toisensa tietyillä taajuuksilla, mikä johtaa ohueen ja onttoon ääneen. Tarkka ääni riippuu mikrofonien sijainnista ja tyypistä sekä kitaran äänen ja äänenvoimakkuuden säätimien asetuksista. Yleisesti äänelle on ominaista matalan ja keskitason taajuuksien puute ja korkean tason taajuuksien korostaminen. Kokonaisvaikutusta kuvataan usein "nasaaliseksi" tai "kaavilliseksi".

Vaiheen ulkopuolisia poimintoja voidaan käyttää luomaan erilaisia ​​mielenkiintoisia ja ainutlaatuisia ääniä. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi "wah-wah"-efektin luomiseen tai avaruuden tunteen lisäämiseen kitarasoundiin. Niitä voidaan käyttää myös aggressiivisemman ja vääristyneen äänen luomiseen.

Tässä on joitain konkreettisia esimerkkejä siitä, miltä vaiheen ulkopuoliset poiminnot kuulostavat:

* Yksikelaiset poimijat: Kun kaksi yksikelaista poimia on epävaiheessa, ääni on tyypillisesti ohutta ja hauras, ja matalan ja keskialueen taajuudet puuttuvat. Tätä ääntä käytetään usein funk- ja diskomusiikissa.

* Humbucker-nosturit: Kun kaksi humbucker-anturia on epävaiheessa, ääni on tyypillisesti paksumpi ja täyteläisempi kuin yksikelaisissa antureissa. Tätä ääntä käytetään usein rock- ja metallimusiikissa.

* P90-noukut: Kun kaksi P90-anturia on epävaiheessa, ääni on tyypillisesti jossain yksikelaisten ja humbucker-anturien välillä. Tätä ääntä käytetään usein blues- ja rockabilly-musiikissa.

On tärkeää huomata, että vaiheen ulkopuolisten mikrofonien ääni voi vaihdella huomattavasti käytetyn kitaran ja mikrofonien mukaan. Paras tapa oppia, miltä poikkeavista poiminnoista kuulostaa, on kokeilla niitä itse.

Soittimet

Lähikategoriat