Kun huuliharppua soitetaan sen vakiovirityksessä, se tuottaa tietyn sarjan nuotteja, jotka vastaavat huuliharmun säveltä. Esimerkiksi C:n sävellyksellä viritetty huuliharppu tuottaa nuotit C, D, E, F, G, A ja B.
Ristiharppusoitossa huuliharppua soitetaan eri sävelsoittimella muuttamalla sen pitoa ja käyttämällä erityisiä nuottitaivutustekniikoita. Tämä johtaa erilaiseen muistiinpanosarjaan. Esimerkiksi C:n säveleen viritetty huuliharppu voidaan soittaa ristiharppuna G:n sävelessä pitämällä sitä eri tavalla ja taivuttamalla tiettyjä nuotteja.
Ristiharpun soitto lisää ilmaisua ja sielullisuutta huuliharppunsoittoon. Sen avulla muusikot voivat luoda ainutlaatuisia melodioita, improvisaatioita ja sooloja hyödyntämällä eri sävelsoiton ainutlaatuisia sävelominaisuuksia.
Cross-harpputekniikkaa käytetään yleisesti bluesmusiikissa, jossa se yhdistetään usein bluesharppusoittajien sielulliseen ja tunnepitoiseen soundiin. Sitä voidaan kuitenkin käyttää myös muissa genreissä, kuten rockissa, jazzissa, folkissa ja jopa klassisessa musiikissa.
Kaiken kaikkiaan ristiharppu on tekniikka, joka rikastuttaa huuliharppujen tonaalisia mahdollisuuksia, jolloin muusikot voivat tutkia erilaisia koskettimia, luoda ainutlaatuisia musiikillisia ilmaisuja sekä lisätä esityksiinsä syvyyttä ja luonnetta.