1. Sormen sijoitus: Selloa soitettaessa vasemman käden sormet asetetaan tiettyihin kohtiin otelaudalla eri sävelkorkeuden tuottamiseksi. Nämä paikat määräytyvät merkkijonon pituuden ja halutun sävelen mukaan, mikä edellyttää tarkat mittaukset ja laskelmat.
2. Kielten pituudet ja viritys: Sellon kieleillä on tietty pituus ja paksuus, jotka määräävät niiden sävelkorkeuden. Kielten kireyden säätäminen vaikuttaa niiden sävelkorkeuteen, ja tähän prosessiin kuuluu taajuuteen, aallonpituuteen ja jännitykseen liittyvien matemaattisten periaatteiden ymmärtäminen ja soveltaminen.
3. Tärinät ja harmoniset: Kun merkkijonoa kynitään tai joustetaan, se värähtelee tietyllä taajuudella ja tuottaa ääntä. Äänen korkeus määräytyy värähtelytaajuuden mukaan, jota säätelevät aaltoliikkeeseen liittyvät matemaattiset yhtälöt.
4. Musiikin teoria ja harmonia: Musiikin teoria, joka on olennainen sellon soittamisessa, nojaa vahvasti matemaattisiin käsitteisiin, kuten intervalleihin, asteikoihin, sointuihin ja progressioihin. Näiden matemaattisten suhteiden ymmärtäminen auttaa muusikoita luomaan harmonista ja jäsenneltyä musiikkia.
5. Rytmiset kuviot: Musiikin rytmiset kuviot voidaan esittää matemaattisesti murtolukujen, suhteiden ja suhteiden avulla. Sellistien on tulkittava ja suoritettava rytmisiä kuvioita tarkasti, mikä edellyttää musiikillisten aikamerkkien laskemista ja ymmärtämistä.
6. Korvan koulutus ja äänenkorkeuden tunnistus: Sellon soittamiseen kuuluu korvan opettelu tunnistamaan ja erottamaan eri sävelkorkeudet. Tämä prosessi vaatii tarkkaa ymmärrystä intervalleista ja taajuussuhteista, jotka ovat luonteeltaan matemaattisia.
7. Orkesterin viritys ja transponointi: Orkesterissa jokainen soitin on viritetty tietylle sävelkorkeudelle, ja sellon viritys on usein referenssi muille instrumenteille. Sellon musiikin siirtäminen muista soittimista vaatii myös matemaattisia laskelmia nuottien säätämiseksi vastaavasti.
8. Akustiikka ja resonanssi: Sellon tuottamaan ääneen vaikuttavat huoneen akustiikka ja soittimen rungon resonanssi. Nämä käsitteet sisältävät ääniaaltojen, taajuuksien ja instrumentin fyysisten ominaisuuksien tutkimuksen, joilla kaikilla on matemaattinen perusta.
Ymmärtämällä ja soveltamalla matemaattisia periaatteita sellistit voivat parantaa tekniikkaansa, tulkita musiikkia tarkasti ja tehdä tietoisia päätöksiä instrumentistaan ja esityksestään.