1. Dynaaminen rakenne :5. sinfonian dynaamisessa rakenteessa on voimakkaita kontrasteja kovien ja pehmeiden kohtien välillä, mikä oli klassisen musiikin kannalta epätavallista.
2. Kehitysosasto :Ensimmäisen osan kehitysosio laajentaa näyttelyssä esiteltyjä teemoja ja sisältää dramaattisia ja odottamattomia modulaatioita ja jaksoja.
3. Puupuhallin ja messingin käyttö :Beethoven käytti merkittävästi puupuhaltimia ja messinkiä kielten lisäksi tutkien ja hyödyntäen niiden sävyvärejä.
4. Motiivit ja teemat :Sinfoniassa on näkyviä motiiveja ja toistuvia teemoja, jotka kehittyvät ja muuttuvat koko teoksen ajan luoden yhtenäisyyden ja yhtenäisyyden tunteen.
5. Emotionaalinen ilmaisu :5. sinfonian musiikki välittää voimakkaita tunneilmaisuja ja intensiivisyyttä, josta tuli keskeistä romantiikan aikakauden keskittyessä tunneilmaisuun.
6. Hiljaisuuden dramaattinen käyttö :Beethoven sisälsi osia hiljaisuudesta ja äkillisistä keskeytyksistä, mikä lisäsi musiikkiin dramaattista jännitystä ja jännitystä.
Vaikutus siirtymiseen klassisista romantiikkaan:
1. Dynaaminen rakenne :5. sinfonian painotus dynaamisiin kontrasteihin sai romanttiset säveltäjät käyttämään dynamiikkaa ilmaisuvälineenä tunteiden välittämiseen.
2. Laajennetut lomakkeet :Beethovenin sinfonian laajat kehitysosuudet ja modulaatiot laajensivat klassisen aikakauden musiikillisia muotoja ja avasivat mahdollisuuksia monimutkaisempiin rakenteisiin romanttisessa musiikissa.
3. Tonaliteettien tutkiminen :Beethovenin kaukaisten ja epätavallisten avainten käyttö osissa johti seikkailunhaluisempaan lähestymistapaan tonaliteettiin, josta tuli romanttisten säveltäjien tunnusmerkki.
4. Emotionaalinen ilmaisu :Beethovenin 5. sinfonian emotionaalisesti latautunut musiikki loi pohjan romantiikan aikakauden keskittymiselle yksilöllisiin tunteisiin.
5. Orkesterisointi :Rikkaampi ja monipuolisempi orkestraatio, jossa käytettiin laajempaa instrumenttivalikoimaa, avasi säveltäjille uusia ovia eri instrumentaalivärien tutkimiseen.
6. Dramaattiset hiljaisuudet :Beethovenin hiljaisuuden käyttö toi ilmaisuvoimaisen lisäulottuvuuden, jota romanttiset säveltäjät käyttivät kontrastin ja yllätyksen aikaansaamiseksi.
Kaiken kaikkiaan Beethovenin 5. sinfonia rikkoi klassisen musiikin muotojen rajoja ja loi pohjan siirtymiselle romanttiseen aikakauteen. Se tasoitti tietä lisääntyneelle tunneilmaisulle, seikkailunhaluisemmalle tonaliteettitutkimukselle, dynaamiselle variaatiolle ja laajennetuille orkesteritekstuureille, joista tuli romanttisen musiikin tunnusomaisia piirteitä.