Maabasson tarkoitus on tarjota vakauden ja jatkuvuuden tunne koko sävellykselle, ja se toimii usein yhdistävänä elementtinä, joka yhdistää eri osia tai liikkeitä. Se voi toimia myös vertailukohtana muille soittimille, mikä auttaa vahvistamaan musiikin yleistä tonaliteettia ja harmonista rakennetta.
Yksinkertaisimmassa muodossaan pohjabasso voi koostua yhdestä nuotista tai soinnusta, joka toistetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Se voi kuitenkin olla myös monimutkaisempi, ja siinä on vaihteluita rytmissä, melodiassa ja harmoniassa.
Maabassotekniikkaa on käytetty eri musiikin genreissä ja aikakausissa kautta historian varhaisbarokimusiikista nykyjazziin. Se on erityisen yleinen perinteisissä muodoissa, kuten passacaglia ja chaconne, joissa pohjabasso muodostaa taustarakenteen monimutkaisille variaatioille.
Maabassokitaran tapauksessa kitaristi soitti tyypillisesti soittimen alemmassa rekisterissä olevien nuottien toistuvaa kuviota, kun taas muut instrumentit (kuten melodiainstrumentti tai vastamelodia) soittavat eri musiikkilinjoja sen yläpuolella.