Luuttu on kynitty kielisoitin, joka oli suosittu Euroopassa renessanssin ja varhaisen barokin aikana. Siinä on pyöristetty runko ja kaula, jossa on nauhat, ja sitä soitetaan nyppimällä jousia sormilla. Luuttua käytettiin monissa genreissä, mukaan lukien soolomusiikki, kamarimusiikki ja ooppera.
Luutun suosio alkoi kuitenkin laskea myöhäisbarokin aikana, kun se vähitellen korvattiin cembalolla. Cembalo on kosketinsoitin, joka tuottaa ääntä kynimällä jousia sulkakynäillä. Se oli äänekkäämpi ja monipuolisempi kuin luuttu, ja se sopi paremmin barokin aikakauden suurempiin, monimutkaisempiin musiikkimuotoihin.