1. Klassisten mestareiden vaikutus: Monet romantiikan aikakauden traditionalistiset säveltäjät katsoivat inspiraation ja opastuksen lähteenä klassiseen aikakauteen (noin 1750-1830). Klassiset säveltäjät, kuten Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn ja Ludwig van Beethoven, olivat erittäin arvostettuja musiikissaan teknisestä taidosta, rakenteellisesta selkeydestä ja tunnesyvyydestä.
2. Perinteiden säilyttäminen: Traditionalistiset säveltäjät tunsivat vahvan jatkuvuuden näiden klassisten mestareiden luomien musiikillisten perinteiden kanssa. He uskoivat näiden perinteiden säilyttämiseen ja jatkamiseen sen sijaan, että he olisivat täysin irtautuneet niistä. Tämä musiikillisten perinteiden säilyttäminen sisälsi perinteisten muotojen, kuten sonaatin, sinfonian ja konserton, noudattamisen.
3. Tekninen hallinta: Traditionalistiset säveltäjät ihailivat klassisten mestareiden osoittamaa teknistä taitoa ja ammattitaitoa. He tutkivat ja analysoivat näiden mestareiden teoksia saadakseen näkemyksiä musiikin rakenteesta, harmoniasta, kontrapunktista ja orkestraatiosta. Tämä ihailu johti siihen, että heidän omissa sävellyksissään korostettiin edelleen teknistä huippuosaamista.
4. Emotionaalinen ilmaisu: Vaikka romanttinen aikakausi tunnetaan emotionaalisen ilmaisun korostamisesta, perinteisistä säveltäjistä silti kunnioitettiin ja sisällytettiin elementtejä klassisen musiikin tunnepitoisuudesta. He uskoivat tasapainon säilyttämiseen ilmaisun ja rakenteellisen koherenssin välillä. Tämä lähestymistapa näkyy selvästi Johannes Brahmsin kaltaisten säveltäjien teoksissa, jotka sekoittivat romanttista ilmaisua klassiseen kuriin.
5. Kunniannosoitus ja kunnianosoitus: Monet perinteisistä säveltäjät kunnioittivat mestareita omilla sävellyksillään. Tämä voi olla suoria lainauksia, viittauksia tai tyylijäljitelmiä. Esimerkiksi Brahms sävelsi joukon muunnelmia Haydnin teemasta osoittaen ihailuaan aikaisempaan mestarin työhön.
6. Opetus ja pedagogiikka: Traditionalistiset säveltäjät siirsivät usein kunnioituksensa mestaria kohtaan opetuksen ja pedagogiikan kautta. He sisällyttivät klassisten mestareiden teoksia opetussuunnitelmiinsa varmistaen, että musiikillinen tieto ja perinteet siirtyivät tuleville muusikoiden ja säveltäjien sukupolville.
Vaikka romantiikan aika toi mukanaan merkittäviä muutoksia ja innovaatioita musiikissa, perinteisillä säveltäjillä oli tärkeä rooli yhteyden ylläpitämisessä menneisyyteen ja suurten mestareiden musiikillisen perinnön säilyttämisessä. Heidän kunnioituksensa ja ihailunsa näitä mestareita kohtaan muokkasi heidän omia sävellystyksiään ja vaikutti musiikillisten perinteiden jatkuvuuteen eri aikakausilta.