1. Muoto ja koko:
- Mandoliini on kooltaan pienempi kuin viulu. Sillä on tyypillisesti pyöreä, päärynän muotoinen runko, kun taas viululla on kulmikkaampi ja kaarevampi runko.
- Mandoliinilla on lyhyempi kaula kuin viululla, ja mandoliinin kaulassa olevat nauhat ovat lähempänä toisiaan.
2. Josut:
- Mandoliinissa on tyypillisesti kahdeksan kieltä, jotka on järjestetty neljään kahden pariin, kun taas viulussa on neljä kieltä.
- Mandoliinin kielet viritetään kvinteiksi, kuten viulun kielet, mutta mandoliinin kielet viritetään oktaavin viulua korkeammalle. Tämä antaa mandoliinille korkeamman ja kirkkaamman äänen.
3. Ääni ja sointi:
- Mandoliini tuottaa kirkkaan, räikeän äänen, jota usein kuvataan makeaksi ja täyteläiseksi. Se pystyy tuottamaan laajan valikoiman ääniä ja tekniikoita, mukaan lukien tremolo, vibrato ja strumming.
- Viululla sen sijaan on lämmin, resonoiva ja ilmeikäs soundi. Se on tunnettu kyvystään tuottaa laajaa valikoimaa sointia ja tunteita joustamalla tekniikoita, kuten legato, staccato ja spiccato.
4. Pelitekniikat:
- Mandoliinia soitetaan näppäilemällä kielet kitaran tapaan plektrumilla (pick).
- Viulua soitetaan vetämällä jousi jousien poikki. Pelaaja voi käyttää jousen eri osia, kuten kärkeä tai sammakkoa, ja erilaisia jousen lyöntejä luodakseen erilaisia ääniä.
5. Musiikkisovellukset:
- Mandoliinia käytetään yleisesti eri genreissä, kuten bluegrassissa, kansanmusiikissa, kelttiläisessä musiikissa ja perinteisessä italialaisessa musiikissa.
- Viulu on monipuolisuutensa ansiosta näkyvä soitin klassisessa musiikissa, jazzissa, kansanmusiikissa ja monissa muissa musiikkilajeissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka sekä mandoliini että viulu ovat jousisoittimia, niillä on selkeät fyysiset ominaisuudet, soittotyylit ja musiikilliset sovellukset, mikä tekee niistä erilaisia soittimia, joilla on omat ainutlaatuiset ominaisuutensa ja roolinsa musiikissa.