Kitaran alkuperä voidaan jäljittää muinaisiin kielisoittimiin, kuten egyptiläiseen luutuun, kreikkalaiseen kitharaan ja roomalaiseen citharaan. Keskiaikaan mennessä kitaroista oli tullut suosittuja kaikkialla Euroopassa, ja niitä käytettiin usein kansanmusiikissa ja hovimusiikissa.
Renessanssin ja barokin aikakausi
Renessanssin ja barokin aikakaudella kitara kehittyi edelleen uusien kielten ja nauhojen lisäämisen myötä. Tämä mahdollisti suuremman monipuolisuuden ja ilmeisyyden, ja kitaraa alettiin käyttää monimutkaisemmissa musiikkisävellyksissä.
1800-luku
1800-luvulla kitarassa tapahtui merkittäviä muutoksia, mukaan lukien kuuden kielen lisääminen ja metallisen ristikkotangon kehittäminen, mikä mahdollisti kielten suuremman jännityksen. Nämä muutokset tekivät kitarasta kovemman ja kestävämmän, ja siitä tuli nopeasti maailman suosituin instrumentti.
1900-luku
1900-luvulla nousivat sähkökitarat, jotka vahvistivat soittimen ääntä ja mahdollistivat laajemman musiikillisen ilmaisun. Blues- ja jazzmuusikot omaksuivat nopeasti sähkökitarat, ja niistä tuli myöhemmin olennainen rock and roll.
Nykypäivä
Nykyään kitara on yksi suosituimmista soittimista maailmassa, ja sitä käytetään monenlaisissa musiikkilajeissa. Se on olennainen osa monia musiikkikulttuureja ja inspiroi jatkuvasti uusia muusikkosukupolvia.