1. Atonaalisuus ja polytonaalisuus:
- Atonaalisuus viittaa musiikkiin, josta puuttuu perinteinen tonaalinen keskus tai sävel. Se sisältää dissonanttisten intervallien ja epäsovinnaisten harmonioiden käytön luomaan epäselvyyden ja jännityksen tunnetta.
- Polytonaalisuus on kahden tai useamman tonaalisuuden tai avainkeskuksen samanaikainen käyttö musiikkikappaleessa, mikä johtaa ristiriitaiseen tai kerrostettuun tehosteeseen.
2. Sarjallisuus:
- Serialismi on sävellysmenetelmä, joka perustuu musiikillisten elementtien, kuten sävelkorkeuden, keston ja dynamiikan järjestämiseen järjestetyiksi sarjoiksi tai jaksoiksi. Jokaista elementtiä vaihdellaan ja kehitetään systemaattisesti läpi koko teoksen.
3. Chance Music ja Aleatoric Music:
- Chance-musiikki, joka tunnetaan myös nimellä aleatorinen musiikki, sisältää elementtejä satunnaisuudesta tai sattumasta. Säveltäjät voivat käyttää improvisaatiota, nopanheittoja tai muita arvaamattomia tekijöitä määrittääkseen musiikin tiettyjä puolia.
4. Elektroakustinen ja elektroninen musiikki:
- Elektroakustisessa musiikissa yhdistyvät perinteiset akustiset instrumentit elektronisiin ääniin ja teknologioihin, kuten nauhurit, syntetisaattorit ja elektroniset tehosteet.
- Elektroninen musiikki sen sijaan on kokonaan luotu sähköisin keinoin, eikä siinä ole mukana akustisia soittimia.
5. Minimalismi:
- Minimalismi on musiikkityyli, jolle ovat ominaisia toistuvat kuviot, rajoitettu musiikkimateriaali ja äänen asteittainen kehittyminen ajan myötä. Se luo usein meditatiivisen mietiskelyn tunteen ja keskittyy yksinkertaisen rakenteen hienovaraisiin muutoksiin ja muunnelmiin.
6. Spectral Music:
- Spektrimusiikki perustuu äänispektrin analysointiin ja manipulointiin. Säveltäjät käyttävät tietokonetekniikkaa äänten ääniominaisuuksien tutkimiseen ja muuntamiseen luoden monimutkaisia ja täyteläisiä äänitekstuureja.
7. Laajennetut tekniikat:
- Instrumentalistit ja laulajat käyttävät laajennettuja tekniikoita tuottaakseen uusia ääniä perinteisten soitto- tai laulumenetelmien lisäksi. Nämä tekniikat voivat sisältää epätavallisia artikulaatioita, soittimen valmisteluja tai lauluääniä, kuten glossolaliaa tai kurkkulaulua.
Nämä tekniikat antoivat säveltäjille mahdollisuuden irtautua perinteisistä musiikin käytännöistä ja tutkia uusia äänimahdollisuuksia, mikä johti erilaisiin musiikkityyleihin ja innovaatioihin, jotka edelleen muokkaavat nykymusiikkia.