Ensimmäinen osa (Allegro ma non troppo, un poco maestoso):
- Homofonia:Avausteema alkaa homofonisella tekstuurilla, jossa melodiaa säestävät sointuja.
- Polyfonia:Liike kehittyy fugal-osilla, joissa on useita itsenäisiä melodisia linjoja.
- Kontrapiste:Koko liikkeen aikana käytetään erilaisia kontrapisteisiä välineitä, kuten kaanoneja ja käännettävää kontrapistettä.
Toinen osa (Molto vivace):
- Scherzo ja Trio:Toisessa osassa vuorottelevat eloisa scherzo-osio homofonisessa koostumuksessa kontrastisten, lyyrisempien osien kanssa (trio), joissa on yhdistelmä homofoniaa ja polyfoniaa.
Kolmas osa (Adagio molto e cantabile):
- Homofonia orkesterisäestyksen kanssa:Hidas kolmas osa esittää virtaavan melodian ensisijaisesti homofonisessa tekstuurissa orkesterin säestyksen tukemana.
Neljäs liike (Allegro assai):
- Polyfoninen fuuga:Finaali alkaa voimakkaalla fuugaosuudella polyfonisessa tekstuurissa.
- Homofonia:Kuoro astuu sisään homofonisella asetuksella Friedrich Schillerin "Oodi ilolle" -teemalla orkesterin säestyksellä.
- Polyfonia ja homofonia:Osassa yhdistyvät polyfoniset ja homofoniset tekstuurit kuoron ja orkesterin yhdistäessä osansa, mikä huipentuu upeaan ja majesteettiseen soundiin.
Yleensä:
Sinfonia nro 9 esittelee Beethovenin musiikillisen tekstuurin hallintaa. Homofonian, polyfonian ja kontrapunktion tekniikoiden käyttö luo äänikuvan monimutkaisista fugal-osista riemuitsevaan kuorofinaaliin. Sinfonian monipuoliset tekstuurit lisäävät sen rikkautta ja emotionaalista vaikutusta.