Pimeässä huoneessasi makaat yksin
Mielesi kuluttavat tuntemattomat ajatukset
Tunnet maailman painon romahtavan
Kuten raskaat ketjut ympäri
(Esikuoro)
Mietit, oletko koskaan vapaa
Tästä jatkuvasta kurjuuden tilasta
Sielusi huutaa vapautusta
Tämä taakka on liian suuri kannettavaksi
(Kuoro)
Yli, uudestaan, uudestaan ja uudestaan
Yrität taistella, mutta menetät hallinnan
Yli, uudestaan, uudestaan ja uudestaan
Olet hukkumassa surun mereen
(Jae 2)
Olet yrittänyt paeta, yrittänyt piiloutua
Mutta pimeys seuraa sinua joka päivä
Olet rakentanut seinät sydämesi ympärille
Jotta kipu ei repiisi sinua erilleen
(Esikuoro)
Mietit, löydätkö koskaan valoa
Tässä loputtomassa, yksinäisessä yössä
Henkesi on heikko, voimasi on poissa
Häviät taistelun, menet alas
(Kuoro)
Yli, uudestaan, uudestaan ja uudestaan
Yrität taistella, mutta menetät hallinnan
Yli, uudestaan, uudestaan ja uudestaan
Olet hukkumassa surun mereen
(Silta)
Mutta syvällä sisimmässä on kipinä edelleen elossa
Toivon välähdys, joka kieltäytyy kuolemasta
Puristat nyrkkisi ja keräät voimia
Nousta pitkään tämän pimeyden yläpuolelle
(Kuoro)
Yli, uudestaan, uudestaan ja uudestaan
Taistelet henkesi puolesta, kieltäydyt antamasta periksi
Yli, uudestaan, uudestaan ja uudestaan
Katkaiset ketjut, anna valon alkaa
(ulko)
Tulet esiin syvyyksistä muuttuneena
Soturi, joka kohtasi myrskyn
Arpeilla, jotka kertovat tarinan kivusta
Mutta sydän, joka on vihdoin taas vapaa