Unelmien kentällä, jossa melonit kasvavat,
Kurpitsasaarnaaja kylvi uskon siemenet.
Hänen äänensä, kuin melodia tuulessa,
Kuiskattuja tarinoita toivosta ja muutoksesta.
(Kuoro)
Tule ulos tuon kurpitsasaarnaajan alta,
Anna valon loistaa kasvoillesi.
Nouse seisomaan, päästä eroon pelkosi,
Syleile armoa.
(Jae 2)
Hän puhui rakkaudesta, kahleista riippumattomasta siteestä,
Jumalallinen lahja, joka vapauttaa sydämet.
Myötätuntoisin silmin hän näki heidän ahdingon,
Tarjoaa lunastuksen synkimmässä yössä.
(Silta)
Jotkut pilkkasivat ja pilkkasivat, torjuen hänen sanansa,
Liian yksinkertaista, liian todellista heidän paatuneelle mielelleen.
Kuitenkin saarnaaja pysyi horjumattomana,
Ikään kuin jumalallisen voiman innoittamana.
(Kuoro)
Tule ulos tuon kurpitsasaarnaajan alta,
Anna valon loistaa kasvoillesi.
Nouse seisomaan, päästä eroon pelkosi,
Syleile armoa.
(Jae 3)
Kurpitsan varjossa sielut sekoittuivat,
Löytää lohtua hänen vaatimattomista opetuksistaan.
Väsynyt löysi levon, kadonnut toivon,
Hänen läsnäollessaan heidän taakkansa näyttivät haalistuvan.
(Jae 4)
Ei rikkautta, jota hän etsi, ei maallista voittoa,
Vain rakkauden puhtaan liekin levittämisen ilo.
Hänen henkensä kohotti, kuin lentävä lintu,
Kantavat sydämet kohotettuina valon maailmoihin.
(Kuoro)
Tule ulos tuon kurpitsasaarnaajan alta,
Anna valon loistaa kasvoillesi.
Nouse seisomaan, päästä eroon pelkosi,
Syleile armoa.
(ulko)
Tule, maista hänen tarjoamansa elämän vettä,
Makeutta, joka voi sammuttaa syvimmän janon.
Ei enää piilottelua, ei enää pelättävää varjoa,
Astu valoon, anna sielusi olla vapaa.