Laulu alkaa kertojalla, joka kuvailee yksinäisyyden tunnetta. He sanovat olevansa "hukkumassa" omaan suruunsa ja tuntevansa olevansa "eksynyt tiensä". Sitten he kuvailevat ympäristöään kylmäksi ja pimeäksi, mikä edustaa heidän tunnetilaansa.
Kertoja jatkaa sanomalla, että he tuntevat elävänsä unessa tai painajaisessa. He tuntevat olonsa tunnottomiksi eivätkä pysty tuntemaan mitään. He kaipaavat menneisyyttä, kun asiat olivat yksinkertaisempia ja he olivat onnellisempia.
Laulun kuoro on avunhuuto. Kertoja anoo, että joku pelastaisi heidät kivusta, jota he tuntevat. He haluavat vapautua pimeydestä ja yksinäisyydestä. He haluavat tuntea olevansa jälleen elossa.
Laulun sillassa kertoja kertoo kuinka he pelkäävät tulevaisuutta. He eivät tiedä mitä tapahtuu tai kuinka he selviävät siitä. He tuntevat olevansa hajoamisen partaalla ja haluavat epätoivoisesti jonkun auttavan heitä.
Kappale päättyy kertojan vaikeuksiin, mutta he alkavat nähdä toivon pilkkua. He sanovat, että he eivät aio luovuttaa ja taistelevat pimeyden läpi. He tietävät, etteivät ole yksin ja että on ihmisiä, jotka välittävät heistä.
Kappale "These Nights" on voimakas ja liikuttava kuvaus masennuksesta. Skillet on vanginnut masennukseen liittyvät monimutkaiset tunteet ja luonut kappaleen, joka on sekä suhteellinen että toiveikas.