1. Historiallinen konteksti: Intian itsenäisyysliikkeen aikana haluttiin lisätä kansallislaulu, joka yhdistäisi ja inspiroisi Intian kansaa heidän taistelussaan vapaudesta Britannian siirtomaavallasta.
2. Rabindranath Tagoren panokset: Tagore oli tunnettu runoilija, kirjailija, säveltäjä ja filosofi, jolla oli merkittävä rooli Intian kulttuurin renessanssissa. Häntä arvostettiin ja ihailtiin hänen kirjallisista ja taiteellisista saavutuksistaan sekä Intiassa että ulkomailla.
3. Sävellys "Jana Gana Mana": Rabindranath Tagore kirjoitti sanat "Jana Gana Manalle" vuonna 1911. Laulussa oli alun perin viisi säkeistöä, mutta vain ensimmäinen säkeistö lauletaan Intian kansallislauluna.
4. Filosofinen merkitys: "Jana Gana Manan" sanoitukset heijastavat Tagoren filosofisia näkemyksiä ja hänen näkemyksiään Intiasta. Laulu juhlistaa Intian monipuolista kulttuuriperintöä ja ilmaisee yhtenäisyyden tunnetta, isänmaallisuutta ja ylpeyttä kansakunnasta.
5. Hyväksyminen kansallislauluksi: Vuonna 1947, Intian itsenäistyttyä, "Jana Gana Mana" hyväksyttiin virallisesti kansallislauluksi. Intian perustuslakikokous hyväksyi laulun yksimielisesti, ja siitä lähtien sitä on laulettu virallisissa tapahtumissa, seremonioissa ja kokouksissa eri puolilla maata.
6. Kieli: "Jana Gana Manan" sanoitukset on kirjoitettu bengaliksi, joka on Tagoren äidinkieli. Vaikka kaikki Intiassa eivät puhu bengalia, laulusta on tullut kansaa yhdistävä voima, ja kaikki intialaiset laulavat sitä ylpeänä ja kunnioittaen.
Lopuksi Rabindranath Tagore sävelsi Intian kansallislaulun "Jana Gana Mana" ilmaistakseen maan yhtenäisyyttä, ylpeyttä ja kulttuurista monimuotoisuutta. Kappaleen hyväksyminen kansallislauluksi oli kunnianosoitus Tagoren valtavalle panokselle intialaisessa kirjallisuudessa, musiikissa ja filosofiassa.