1) Dronen käyttö:sekä intialaisessa että Lähi-idän musiikissa jatkuvaa dronea käytetään usein musiikin perustana. Drone tarjoaa tasaisen, muuttumattoman sävelkorkeuden, jota vastaan muut instrumentit voivat soittaa.
2) Melismaattinen laulu:sekä intialaisessa että Lähi-idän laulumusiikissa esiintyy usein melismaa, joka on yhden sävelen nopeaa ja taidokasta koristelua. Melisma lisää musiikkiin improvisaatiota ja antaa laulajille mahdollisuuden ilmaista virtuoosiaan.
3) Improvisaatio:improvisaatio on keskeinen osa sekä intialaista että Lähi-idän klassista musiikkia. Molempien kulttuurien muusikoita rohkaistaan improvisoimaan perinteisillä melodioilla ja rytmeillä luoden musiikista uusia ja ainutlaatuisia tulkintoja.
4) Soittimet:Monet intialaisessa ja Lähi-idän klassisessa musiikissa käytetyt soittimet ovat rakenteeltaan ja soundiltaan samanlaisia. Esimerkiksi sitra ja tambuura ovat molemmat kielisoittimia, joita soitetaan plektrumilla, kun taas tabla ja darbuka ovat molemmat lyömäsoittimia, joita käytetään rytmin ylläpitämiseen.
5) Rytminen monimutkaisuus:sekä intialaisessa että Lähi-idän klassisessa musiikissa on usein monimutkaisia rytmisiä kuvioita, joita soitetaan useilla eri soittimilla. Nämä rytmit luovat jännityksen ja energian tunteen musiikkiin.
6) Laulutekniikoiden käyttö:sekä intialaisessa että Lähi-idän klassisessa musiikissa laulajat käyttävät usein erityisiä laulutekniikoita luodakseen ainutlaatuisia ääniä. Näitä tekniikoita ovat vibrato, tremolo ja falsetto.
7) Kulttuurinen merkitys:klassisella musiikilla on merkittävä asema sekä Intian että Lähi-idän kulttuurissa. Sitä esitetään usein uskonnollisissa seremonioissa ja festivaaleilla, ja se on tärkeä osa molempien alueiden kulttuuri-identiteettiä.