Nationalismi:
Tämä oli yksi romanttisen musiikin merkittävimmistä teemoista. Romanttiset säveltäjät pyrkivät ilmaisemaan rakkauttaan kotimaahansa kohtaan, juhlimaan sen historiaa ja kulttuuria sekä herättämään yleisössä isänmaallisia tunteita. Esimerkkejä:
- Frederic Chopinin masurkat ja poloneesit kotimaan Puolan kunniaksi.
- Giuseppe Verdin oopperat, jotka kuvaavat Italian yhdistymistä, kuten "Nabucco" ja "Aida".
- Bedrich Smetanan "Ma Vlast" sinfoninen sykli, joka kuvaa Tšekin historiaa.
Vallankumous ja vapaus:
Romanttiset säveltäjät ovat usein inspiroineet vallankumouksellisia ihanteita, sekä poliittisia että sosiaalisia. Niiden tarkoituksena oli innostaa muutokseen, haastaa sortoa ja edistää vapauden ja yksilön ilmaisun asiaa. Esimerkkejä:
- Hector Berliozin "Grande Messe des Morts" (Requiem), omistettu heinäkuun 1830 vallankumoukselle Pariisissa.
- Richard Wagnerin oopperat, joissa on kapinallisia teemoja, kuten "Rienzi" ja "Lentävä hollantilainen".
- Franz Lisztin "Revolutionary Etude", joka symboloi taistelua sortoa vastaan.
Sosiaalinen kommentti ja empatia:
Jotkut romanttiset säveltäjät ilmaisivat myös huolensa sosiaalisista ongelmista, mukaan lukien köyhyydestä, eriarvoisuudesta ja syrjäytyneiden ryhmien ahdingosta. He käyttivät musiikkia herättämään empatiaa ja rohkaisemaan myötätuntoa. Esimerkkejä:
- Franz Schubertin "Winterreise" -laulusarja, joka tutkii yksinäisen matkustajan vaikeuksia.
- Felix Mendelssohnin "Hebrides"-alkusoitto, omistettu Skotlannin ylämaan asukkaille ja heidän taistelulleen brittihallintoa vastaan.
- Hector Berliozin "Symphonie Fantastique", joka heijastaa hänen henkilökohtaisia haasteitaan ja romanttisia kokemuksiaan.
Vaikka kaikki romanttiset säveltäjät eivät yleisesti omaksuneet näitä poliittisia ihanteita, ne olivat merkittäviä suuntauksia, jotka muovasivat suurta osaa aikakauden musiikista, usein heijastaen säveltäjien henkilökohtaisia kokemuksia ja vakaumusta.