Melodiset ääriviivat voidaan luokitella useisiin perusmuotoihin:
1. Nouseva ääriviiva :Melodia siirtyy pääosin alemmalta korkeammalle, mikä luo tunteen kasvavasta jännityksestä tai jännityksestä.
2. Laskeva ääriviiva :Melodia siirtyy korkeammalta matalammalle ja välittää usein rentoutumisen, erottelukyvyn tai rauhallisuuden tunteen.
3. Askelittainen ääriviiva :Melodia liikkuu pienin, yhtenäisin välein (askelin), joko nousevasti tai laskevasti. Tämä luo tasaisen, virtaavan melodisen linjan.
4. Kaareva ääriviiva :Melodia liikkuu kaarevassa muodossa, ja sävelkorkeus nousee ja laskee asteittain, mikä luo usein ilmaisullisuuden tai lyyrisyyden tunteen.
5. Aaltoileva ääriviiva :Melodia vuorottelee nousevien ja laskevien sävelkorkeuksien välillä aaltomaisessa kuviossa, mikä luo epävakauden tai epävarmuuden tunteen.
6. Kaareva ääriviiva :Melodia nousee huippuunsa ja laskee sitten symmetrisesti luoden tasapainon ja resoluution tunteen.
7. Ribattu ääriviiva :Melodia liikkuu erillisissä, tasoissa osissa, mikä luo vakauden tai yksinkertaisuuden tunteen.
8. Toistuva ääriviiva :Melodia toistaa tietyn sävelkorkeuden tai melodisen lauseen useita kertoja, mikä luo korostuksen tai toiston tunteen.
Musiikkiteoksen melodinen ääriviiva liittyy läheisesti sen tunneilmaisuun ja musiikilliseen merkitykseen. Esimerkiksi nouseva ääriviiva voi luoda odotuksen tai kiireen tunteen, kun taas laskeva ääriviiva voi välittää rentoutumisen tai ratkaisun tunteen. Säveltäjät ja muusikot käyttävät melodisia muotoja tarkoituksella muokatakseen sävellyksiensä emotionaalista vaikutusta.
Melodisten muotojen analysointi on tärkeä osa musiikin teoriaa ja sävellystä, jonka avulla muusikot ja kuulijat voivat ymmärtää ja arvostaa eri musiikkityylien melodioiden vivahteita ja ilmaisuominaisuuksia.