Äänenvoimakkuus mitataan tyypillisesti desibeleinä (dB), logaritmisena yksikkönä, joka ilmaisee äänen suhteellisen voimakkuuden vertailutasoon verrattuna. Musiikissa vertailutaso on yleensä 0 dB, mikä edustaa kuulokynnystä normaalille ihmiskorvalle. Alle 0 dB:n ääniä ei pidetä kuuluvina, kun taas yli 0 dB:n ääniä on kuultavissa.
Ihmiskorva havaitsee äänenvoimakkuuden epälineaarisella tavalla, mikä tarkoittaa, että ääntä, joka on kaksi kertaa niin voimakas kuin toinen ääni, ei välttämättä havaita kaksi kertaa voimakkaammaksi. Sen sijaan korva havaitsee äänenvoimakkuuden logaritmisella asteikolla, jossa jokainen 10 dB:n lisäys havaitaan äänenvoimakkuuden kaksinkertaistumisena.
Äänenvoimakkuutta voidaan säätää musiikissa useilla eri tavoilla, mukaan lukien:
* Esityksen dynamiikka: Muusikot voivat säätää äänenvoimakkuutta vaihtelemalla soittimiinsa kohdistuvaa painetta tai käyttämällä erilaisia soittotekniikoita.
* Dynaamisten merkintöjen käyttö: Säveltäjät voivat ilmaista kappaleen halutun äänenvoimakkuuden käyttämällä dynaamisia merkintöjä, kuten "piano" (pehmeä), "forte" (kova) tai "crescendo" (asteittain koveneva).
* Elektronisen vahvistuksen käyttö: Nykymusiikissa elektronisia vahvistimia käytetään usein instrumenttien ja äänien äänenvoimakkuuden säätämiseen. Vahvistimia voidaan käyttää instrumentin tai mikrofonin signaalin tehostamiseen tai vähentämiseen.
Volume on tehokas työkalu, jolla voidaan luoda erilaisia tunnelmia ja tunnelmaa musiikkiin. Sitä voidaan käyttää luomaan läheisyyden tai draaman tunnetta, lisäämään jännitystä tai vapauttamaan sitä tai yksinkertaisesti tarjoamaan tasapainon ja suhteellisuuden tunnetta.