Jazz sai alkunsa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa, erityisesti New Orleansin ja muiden eteläisten kaupunkien afroamerikkalaisyhteisöissä. Se oli afrikkalaisen, eurooppalaisen ja amerikkalaisen musiikillisen perinteen fuusio, ja sille oli ominaista improvisaatio, polyrytmit, synkopaatio ja monimutkaiset sointujen etenemiset.
Jazzmusiikilla oli syvällinen vaikutus popmusiikin kehitykseen useilla tavoilla:
- Improvisaatio: Jazzmuusikot improvisoivat usein sooloja ja sovituksia lavalla, mikä mahdollisti paljon luovuutta ja yksilöllistä ilmaisua. Tämän improvisaatiokonseptin omaksuivat popmuusikot, jotka alkoivat sisällyttää omia improvisaatioelementtejään esityksiinsä ja äänityksiinsä.
- Synkopointi: Synkopaatio on tavanomaisen rytmin tai rytmin vaihtamista, mikä luo usein epätahdin tai "keinuvan" rytmin tunteen. Jazz-musiikissa käytettiin voimakkaasti synkopointia, ja tämä tekniikka sisällytettiin myöhemmin moniin popkappaleisiin, erityisesti genreissä, kuten swingissä, rock 'n' rollissa ja funkissa.
- Sointujen kulku: Jazzmuusikot tutkivat monimutkaisia ja hienostuneita sointukulkuja käyttämällä usein laajennettuja sointuja ja muutettuja ääniä. Nämä jazz-vaikutteiset sointusarjat löysivät tiensä popmusiikkiin ja rikasttivat suosittujen kappaleiden harmonista palettia.
- Instrumentaatio: Jazz-yhtyeillä oli tyypillisesti erilaisia instrumentteja, kuten trumpetit, pasuunat, saksofonit, klarinetti, piano, kitara, basso ja rummut. Tämä laajennettu instrumentointi vaikutti popmusiikkiin rohkaisemalla käyttämään laajempaa instrumentti- ja äänivalikoimaa suosituissa äänitteissä.
Kaiken kaikkiaan jazzmusiikin vaikutus näkyy monilla popmusiikin osa-alueilla, mukaan lukien sen painottaminen improvisaatioon, synkopaatioon, monimutkaisiin harmonioihin ja monipuoliseen instrumentointiin. Jazz loi vahvan pohjan popmusiikin kehitykselle ja vaikuttaa edelleen populaarimusiikkityyleihin tänään.