Tempomerkintöjä käytetään nuotteissa ohjaamaan esiintyjää valitsemaan sopiva nopeus, jolla musiikkikappaletta tulee soittaa. Presto ilmaistaan tyypillisesti metronomilla, jonka nopeus on 168 lyöntiä minuutissa (BPM) tai nopeampi. Tämä tarkoittaa, että neljännes nuotti tulee soittaa nopeudella 168 lyöntiä minuutissa.
Prestotempossa sävelletty tai soitettu musiikki huokuu usein kiirettä, jännitystä tai jopa kiihtyneisyyttä. Se sopii sävellykseen energisten ja elävien osien luomiseen tai tiettyjen tunnelmien tai tunteiden välittämiseen musiikissa.
Esimerkkejä kuuluisista presto-tempoisia sävellyksistä ovat Beethovenin Kuutamosonaatin kolmas osa (Presto), Chopinin Revolutionary Étuden viimeinen osa ja Vivaldin konsertto neljälle viululle h-molli, RV 580, joka on merkitty nimellä "Presto".
Tempomerkintöjen ymmärtäminen on välttämätöntä musiikkikappaleiden tarkan esityksen ja tulkinnan kannalta. Esiintyjät säätävät musiikin nopeutta määritellyn tempon mukaan, mikä auttaa välittämään säveltäjän suunnitteleman musiikillisen ilmaisun tehokkaasti.