Black metalin filosofia yhdistetään usein "satanismin" käsitteeseen, vaikka näin ei aina ole. Jotkut black metal -bändit tutkivat saatanallisia teemoja sanoituksissaan ja kuvissaan, kun taas toiset käyttävät niitä yksinkertaisesti shokkiarvona tai kapinana valtavirtayhteiskuntaa vastaan. On kuitenkin myös monia black metal -bändejä, jotka eivät tunnista itseään satanisteiksi, vaan tutkivat muita teemoja, kuten pakanuutta, nihilismiä tai henkilökohtaista vieraantumista.
Yksi black metalin tärkeimmistä filosofisista käsitteistä on ajatus "rikkomuksesta". Black metal -muusikot pyrkivät usein rikkomaan sosiaalisia normeja ja tabuja sekä kyseenalaistamaan hyväksyttävänä tai "normaalina" pidetyn rajat. Tämä voi ilmetä useilla tavoilla, kuten käyttämällä äärimmäistä väkivaltaa ja ihmisvihaa sanoituksissa tai käyttämällä saatanallisia tai okkulttisia kuvia.
Toinen tärkeä filosofinen käsite black metalissa on ajatus "individualismista". Black metal -muusikot korostavat usein yksilöllisen ilmaisun ja itsemääräämisen tärkeyttä ja torjuvat ajatuksen sosiaalisten normien tai odotusten mukautumisesta. Tämä voi johtaa eristäytymisen ja vieraantumisen tunteeseen yhteiskunnasta, mutta se voi myös olla voiman ja voimaantumisen lähde.
Lopuksi black metal yhdistetään usein "aitouden" tunteeseen. Black metal -muusikot pyrkivät usein luomaan musiikkia, joka on uskollista heidän henkilökohtaisille kokemuksilleen ja uskomuksilleen, ja välttää kaupallisten tai valtavirran suuntausten vaikutteita. Tämä voi johtaa puhtauden ja eheyden tunteeseen heidän musiikissaan, mutta se voi myös vaikeuttaa heidän tavoittaa laajempi yleisö.
Kaiken kaikkiaan black metalin filosofia on monimutkainen ja monitahoinen, ja sitä voidaan tulkita monin eri tavoin. On kuitenkin selvää, että black metal on enemmän kuin pelkkä musiikillinen genre - se on myös voimakas kulttuurinen ilmaisumuoto ja väline tutkia joitain ihmisen olemassaolon synkimpiä ja haastavimpia puolia.