1. Rytmi:
* beat: Tavallinen pulssi tai taustalla oleva kuvio, joka määrittelee musiikin tempon. Se on musiikin perusyksikkö.
* mittari: Beats -organisaatio ryhmiin, yleensä kaksosissa, kolmessa tai neljässä. Tämä luo tunteen toistuvista kuvioista ja tarjoaa rakenteen.
* tempo: Beatin nopeus, joka ilmaistaan usein lyönteinä minuutissa (bpm). Se vaikuttaa musiikin yleiseen tunteeseen, hitaasta ja tarkoituksellisesta nopeaan ja energiseen.
* synkopaatio: Aksenttien tarkoituksellinen siirtyminen odotetuista vahvoista lyönteistä luomalla rytmisen yllätyksen ja jännityksen.
2. Melodia:
* sävelkorkeus: Äänen suhteellinen korkeus tai vähäisyys. Melodiat on rakennettu kenttien sekvensseistä.
* sanamuoto: Tapa, jolla melodia jaetaan musiikillisiin ideoihin tai ajatuksiin, jotka on usein erotettu tempon lepo- tai muutoksilla.
* Muoto: Melodian muoto, siirtyykö se ylöspäin, alaspäin tai monimutkaisemmalla kuviolla.
* motiivi: Lyhyt, erottuva melodinen idea, joka voidaan toistaa tai kehittää koko kappaleen ajan.
3. Harmonia:
* soinnut: Kahden tai useamman muistiinpanon yhdistelmät soitettiin samanaikaisesti, luomalla harmonisen perustan melodialle.
* sointujen etenemiset: Sointuja, jotka luovat liikkumisen ja suunnan tunteen.
* avain: Keskeinen sävelkorkeus tai tonic, jonka ympärillä harmonia pyörii.
* Tonal Center: Kodin avaimen tunne musiikista, joka usein luodaan tiettyjen sointujen toistaminen.
4. Lomake:
* rakenne: Musiikkikappale, joka on usein järjestetty osiin tai liikkeisiin.
* toisto: Toistuvien teemojen tai ideoiden käyttö yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden luomiseen.
* Kontrasti: Eri melodisten, rytmisten ja harmonisten elementtien käyttö variaation ja kiinnostuksen luomiseksi.
* Kehitys: Musiikkiideoiden muuttamis- ja laajentamisprosessi koko kappaleen ajan.
5. Dynamiikka:
* äänenvoimakkuus ja pehmeys: Musiikin äänenvoimakkuus, jonka osoittavat termit, kuten "piano" (pehmeä) ja "forte" (kovaa).
* dynaamiset merkinnät: Symbolit, joita käytetään osoittamaan tilavuuden muutoksia koko kappaleen ajan, kuten crescendot (vähitellen kovemmin) ja diminuendojen (vähitellen pehmeämmät).
* artikulaatio: Tapa, jolla muistiinpanoja soitetaan tai laulataan, vaikuttaen musiikin yleiseen rakenteeseen ja ilmaisuun.
Nämä elementit on kytketty toisiinsa ja työskentelevät yhdessä luomalla yhtenäisen ja kiinnostavan musiikillisen kokemuksen. Musiikin järjestämisen ymmärtäminen ajoissa antaa kuuntelijoille mahdollisuuden arvostaa musiikillisen luomisen takana olevaa taiteellisuutta ja tarkoituksellisuutta.