Ne, jotka uskovat musiikin olevan sallittua naatsissa ja hamdsissa, väittävät, että se voi auttaa luomaan kuuntelijalle kauniimman ja kohottavamman kokemuksen ja että se voi myös auttaa välittämään sanojen sanomaa tehokkaammin. He väittävät myös, että Koraanissa tai Sunnassa ei ole todisteita, jotka nimenomaisesti kieltäisivät musiikin käytön uskonnollisissa yhteyksissä.
Ne, jotka uskovat, että musiikki ei ole sallittua naatsissa ja hamdsissa, väittävät, että se voi olla häiritsevää ja että se voi viedä palvonnan painopisteen. He väittävät myös, että on monia hadithia, jotka varoittavat musiikin vaaroista, ja että nämä hadithit tulisi ottaa huomioon tehtäessä päätöksiä musiikin käytöstä uskonnollisissa yhteyksissä.
Viime kädessä päätös siitä, käytetäänkö musiikkia naatsissa ja hamdsissa vai ei, on henkilökohtainen. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää vastausta, ja jokaisen tulee päättää, mikä on hänelle parasta.