Tämä lause korostaa yksilön taitoa ja luonnollista kykyä tunnistaa ja toistaa melodioita, harmonioita ja rytmejä kuuntelemalla niitä. Se esittelee kohonnutta musiikillista havaintoa, koska muusikko pystyy erottamaan ja toistamaan musiikillisia elementtejä ilman nuottien tai erityisten ohjeiden apua.
Korvamusiikin soittaminen liittyy usein improvisaatioon ja spontaanisuuteen, jolloin muusikko voi lisätä alkuperäiseen kappaleeseen omia tulkintoja ja muunnelmia. Se korostaa muusikon kykyä osallistua eräänlaiseen musiikilliseen keskusteluun soittimen kanssa ja ilmaista heidän luovuuttaan ja persoonallista tyyliään.
Tätä kielenkäyttöä käytetään yleisesti musiikkiesityksissä, jam-sessioissa ja improvisaatioympäristöissä. Sitä voidaan käyttää myös laajemmin kuvaamaan henkilöä, jolla on vahva luontainen soveltuvuus musiikkiin ja joka pystyy helposti esiintymään tai säveltämään ilman laajaa muodollista koulutusta.