Fuusiomusiikin käsite on ollut olemassa vuosisatojen ajan, ja esimerkkejä varhaisesta fuusiomusiikista on peräisin keskiajalta. Termiä "fuusiomusiikki" käytetään kuitenkin useimmiten viittaamaan musiikkiin, joka syntyi 1970-luvulla, kun jazz- ja rockmuusikot alkoivat kokeilla oman tyylinsä elementtien yhdistämistä.
Joitakin tunnetuimpia esimerkkejä fuusiomusiikista ovat:
Miles Davisin albumi "Bitches Brew" (1970), jota pidetään yhtenä ensimmäisistä fuusioalbumeista
Herbie Hancockin albumi "Head Hunters" (1973), joka sisältää sekoituksen jazzia, funkia ja rockia
Weather Reportin albumi "Black Market" (1976), joka yhdistää jazzia, funkia ja afrikkalaisia rytmejä
Termiä "fuusiomusiikki" voidaan käyttää myös viittaamaan uudempaan musiikkiin, jossa yhdistyvät elementit eri genreistä. Esimerkiksi jotkut elektronisen musiikin tuottajat ovat sisällyttäneet musiikkiinsa elementtejä jazzista, rockista ja maailmanmusiikista luoden uuden fuusiomusiikin genren, jota usein kutsutaan "elektroniseksi fuusioksi".
Fuusiomusiikille on usein ominaista improvisaatio, monimutkaiset rytmit ja elektronisten instrumenttien käyttö. Se on genre, joka kehittyy jatkuvasti, ja uusia ja innovatiivisia fuusiomusiikin muotoja syntyy koko ajan.