Termit diskantti ja basso viittaavat musiikillisen spektrin kahteen pääjakoon. Diskantti viittaa korkeampiin ääniin, kun taas basso viittaa matalampiin ääniin. Diskantin ja basson jako ei ole absoluuttinen, ja eri instrumenteilla ja äänillä on erilaiset alueet. Yleissääntönä on kuitenkin, että diskanttialue ulottuu noin C4:stä (keskiääni C) C8:aan, kun taas bassoalue ulottuu noin C2:sta C4:ään.
Diskanttia ja bassoa käytetään myös kuvaamaan erilaisia instrumentteja ja ääniä. Diskanttisoittimiin kuuluvat viulut, huilut ja trumpetit, kun taas bassosoittimiin kuuluvat sellot, bassokitarat ja pasuunat. Diskanttiäänet sisältävät sopraano-, mezzosopraano- ja alttoäänet, kun taas bassoäänet sisältävät tenori-, baritoni- ja bassoäänet.
Nuotinkirjoituksessa diskantti- ja bassoäänet kirjoitetaan eri sauvalinjoille. Diskantti nuotit kirjoitetaan keskimmäiselle sauvaviivalle (viiva, joka kulkee sauvan keskeltä), kun taas bassoäänet kirjoitetaan alemmalle sauvaviivalle (rivi, joka kulkee juuri keskimmäisen sauvan alapuolella).