Joitakin esimerkkejä aleatorisesta rock-musiikista ovat:
* John Cagen "Muutosmusiikki" (1951), joka käyttää sattumanvaraisia operaatioita määrittääkseen kunkin sävelen äänenkorkeuden, keston ja dynamiikan.
* Terry Rileyn "In C" (1964), joka koostuu sarjasta 53 lyhyttä musiikkisolua, joita voidaan soittaa missä tahansa järjestyksessä.
* La Monte Youngin "Dream House" (1969), joka on mukaansatempaava ääniympäristö, joka on luotu sijoittamalla useita vahvistettuja droneja eri paikkoihin huoneen ympärillä.
Aleatory rock -musiikki voi olla haastava ja arvaamaton genre, mutta se voi myös olla erittäin palkitsevaa. Aleatorinen musiikki mahdollistaa uusien ja odottamattomien musiikillisten kokemusten luomisen tuomalla esiin satunnaisuuden elementin.