1. Instrumentoinnin laajentaminen:Ajan myötä orkesteri on laajentunut käsittämään laajemman instrumenttivalikoiman. Orkesterimusiikin alkuaikoina yhtyeet olivat pienempiä ja koostuivat pääasiassa jousista ja muutamasta puhallinsoittimesta. Myöhemmin säveltäjät alkoivat käyttää lisäinstrumentteja, kuten vaski-, lyömäsoittimia ja kosketinsoittimia, rikastellen orkesterin yleistä ääntä ja ominaisuuksia.
2. Orkesterirakenne:Orkesterin rakenne on kehittynyt ajan myötä. Aluksi orkesteri oli jaettu kahteen pääosaan:jouset ja continuo (yleensä cembalo tai urut). Kuitenkin 1800-luvulla syntyi moderni orkesterirakenne, joka koostuu neljästä pääosasta:jouset, puupuhaltimet, messinki ja lyömäsoittimet. Tämä sovitus mahdollisti suuremman tasapainon, kontrastin ja joustavuuden orkesterimusiikissa.
3. Muuttuvat roolit ja tekniikat:Yksittäisten instrumenttien roolit orkesterissa ovat muuttuneet. Esimerkiksi viulu, jota alun perin käytettiin ensisijaisesti melodisiin linjoihin, omaksui vähitellen monipuolisemman roolin esittäen monimutkaisia kohtia, arpeggioita ja kaksoispysähdyksiä. Lisäksi esiteltiin uusia kieliä, kuten vibrato, pizzicato ja glissandi, jotka laajentavat orkesterin ilmaisukykyä.
4. Kapellimestari:Kapellimestari roolista on tullut yhä tärkeämpi. Aiemmin muusikot soittivat usein omista yksittäisistä osistaan ilman keskusjohtajaa. 1800-luvulla nousi kuitenkin merkittäviä kapellimestareita, jotka muokkasivat orkesteriesitysten yleistä tulkintaa ja soundia. Kapellimestareilla on keskeinen rooli yksittäisten muusikoiden ponnistelujen koordinoinnissa ja yhtenäisyyden ja tasapainon varmistamisessa.
5. Repertuaarin laajentaminen:Orkesterimusiikin ohjelmisto on kasvanut eksponentiaalisesti. Varhainen orkesterimusiikki koostui pääasiassa tansseista, konsertoista ja sinfonioista. Orkesterin kehittyessä ja kehittyessä säveltäjät alkoivat kuitenkin kokeilla uusia genrejä, tyylejä ja muotoja. Tämä johti laajan ja monipuolisen orkesteriohjelmiston luomiseen, joka sisältää oopperoita, baletteja, sävelrunoja, elokuvamusiikkia ja kokeellisia teoksia.
6. Äänitystekniikka:Äänitystekniikan tulo on vaikuttanut merkittävästi orkesteriin. Nauhoitukset ovat antaneet orkestereille mahdollisuuden säilyttää ja jakaa esityksiään yleisön kanssa ympäri maailmaa ja ovat myötävaikuttaneet klassisen musiikin maailmanlaajuiseen levittämiseen.
7. Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset:Orkesterin rooli yhteiskunnassa on muuttunut. Aiemmin vain tuomioistuimiin ja aatelisiin piireihin rajoittuneet orkesterit tulivat laajemman yleisön ulottuville konserttisaleissa ja julkisten esiintymisten kautta. Tämä orkesterimusiikin demokratisoituminen edisti klassisen musiikin laajempaa arvostusta ja sitoutumista.
Yhteenvetona voidaan todeta, että orkesteri on käynyt läpi monia muutoksia historian aikana, laajentaen instrumentointiaan, rakennettaan ja ohjelmistoaan samalla kun se on omaksunut uusia teknologioita ja omaksunut yhä keskeisemmän roolin kulttuuri- ja musiikkielämässä.