Oidipus on viettänyt elämänsä tietämättä todellisesta alkuperästään ja tekemistään rikoksista. Hän on ollut sokea sille tosiasialle, että hän tappoi isänsä ja meni naimisiin äitinsä kanssa. Mutta kun hän oppii totuuden, hän saa ymmärryksen silmät. Hän voi vihdoin nähdä maailman sellaisena kuin se on ja tunnustaa oman syyllisyytensä.
Tämä paradoksi heijastaa myös Oidipuksen tarinan traagista luonnetta. Hän on saanut tietoa ja ymmärrystä, mutta kauhealla hinnalla. Hän on menettänyt näkönsä, maineensa ja perheensä. Tietyssä mielessä hän on nyt sokea mies, joka näkee.