Sanoitukset viittaavat siihen, että Taylor kamppailee sovittaakseen yhteen eläimellisen luonteensa ja inhimillisen puolensa. Hän laulaa siitä, kuinka hänen eläimelliset vaistonsa "sidotaan maahan", mutta hän myös kaipaa olla vapaa.
Laulu viittaa myös kivun, kärsimyksen ja menetyksen teemoihin. Taylor laulaa siitä, kuinka elämä on "pahottanut" ja "särkynyt" hänet, mutta kuinka hän kieltäytyy luovuttamasta.
Laulu päättyy lopulta toivon säveleen:hän saattaa kamppailla kaksinaisuuden kanssa, mutta hän on päättänyt löytää jonkinlaisen tasapainon eläimellisen ja inhimillisen puolensa välillä.