Macbethin innostus ja pelko ovat molemmat ymmärrettäviä. Hän on kunnianhimoinen ja haluaa olla kuningas, mutta hän on myös moraalinen henkilö eikä halua satuttaa ketään. Näiden kahden halun välinen ristiriita synnyttää näytelmään suuren jännitteen, ja se johtaa lopulta Macbethin kaatumiseen.
Omien henkilökohtaisten tunteidensa lisäksi Macbeth saa vaikutteita myös noitien sanoista. Noidat kertovat hänelle, että hänestä tulee kuningas, mutta he eivät kerro hänelle, kuinka hänestä tulee kuningas. Tämä jättää Macbethin omiin käsiinsä, ja hän päättää lopulta ottaa asiat omiin käsiinsä. Hän tappaa kuningas Duncanin, ja näin tehdessään hän asettaa itsensä tuhon tielle.
Macbethin tarina on varoittava kertomus kunnianhimon ja ahneuden vaaroista. Se osoittaa, että jopa parhaat aikeet voivat johtaa kauheisiin seurauksiin.