Tässä ote näytelmästä (V näytös, kohtaus I), joka kuvaa heidän vuorovaikutustaan:
Apteekkari:"Kuka soittaa niin kovaa?"
Romeo:"Tule tänne, mies. Näen, että olet köyhä.
Odota, siellä on neljäkymmentä dukaattia. Anna minun olla
Tyyny myrkkyä, niin nopeasti kiihtyvä varuste
Kuten hajaantuu kaikkien suonien läpi
Että elämän väsynyt kaatuisi kuolleena,
Ja että runko voi hengittää
Yhtä väkivaltaisesti kuin hätäisesti ammuttu ruuti
Kiirehdi kohtalokkaan kanuunin kohdusta."
Apteekkari:"Minulla on sellaisia kuolettavia huumeita, mutta Mantovan laki
Kuoleeko se, joka ne lausuu."
Romeo:"Oletko niin paljas ja täynnä kurjuutta,
Ja pelko kuolla? Nälänhätä on poskissasi,
Tarve ja sorto näkevät nälkää silmissäsi.
Halveksus ja kerjäläisyys riippuvat selässäsi;
Maailma ei ole ystäväsi eikä maailman laki;
Maailmalla ei ole lakia, joka tekisi sinusta rikkaan.
Älä sitten ole köyhä, vaan murra se ja ota tämä."
Apteekki:"Köyhyyteni, mutta ei tahtoni, suostuu.
Ota tämä juoma, jos sinulla on sydämen voimaa
Juomaan se."
Tässä vaihdossa Romeo ei käytä taivuttelua niin paljon kuin hän vetoaa apteekin köyhään tilaan ja väittää, ettei maailma tarjoa hänelle muuta keinoa paeta kurjuudestaan. Apteekki vaikeiden olosuhteidensa pakottama antaa periksi ja toimittaa Romeolle myrkkyä.
On syytä huomata, että Romeon epätoivo saada myrkky johtuu hänen uskostaan, että Julia on kuollut. Hän haluaa liittyä hänen kanssaan kuolemassa ja näkee myrkkyä ainoana keinona saavuttaa tämä päämäärä.