Sufitanssin juuret ovat 1200-luvulla, jolloin sitä harjoitti ensimmäisen kerran kuuluisan persialaisen runoilijan Rumin perustama Mevlevi-ritarikunta. Tanssia esitettiin alun perin osana uskonnollista seremoniaa, mutta ajan myötä siitä on tullut myös kulttuurinen ja taiteellinen ilmaisu.
Sufi-tanssia esitetään tyypillisesti musiikin tahtiin 4/4-aikamerkillä, ja tanssijat joutuvat usein transsin tilaan pyöriessään. Jotkut tanssijat voivat kokea näkyjä tai hallusinaatioita, ja tanssi nähdään usein tapana yhdistää jumalalliseen.
Sufi-tanssi on kaunis ja lumoava taidemuoto, ja se on tärkeä osa muslimien uskoa. Se on tanssi, joka on täynnä intohimoa ja omistautumista, ja se on muistutus musiikin ja tanssin voimasta yhdistää ihmiset jumalalliseen.