Blues syntyi Etelä-Yhdysvaltojen maaseudulla, erityisesti Mississippin suistoalueella. Sitä esittivät usein kiertävät muusikot, jotka tunnetaan nimellä "blueslaulajat" tai "bluesmiehiä", jotka matkustivat kaupungista toiseen jakaen kappaleitaan. Nämä varhaiset bluesmuusikot käyttivät erilaisia instrumentteja, kuten kitaraa, huuliharppua ja pianoa.
Blues-laulujen sanoitukset käsittelivät tyypillisesti rakkauden, menetyksen, köyhyyden ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden teemoja. Blueslaulajat käyttivät usein metaforista kieltä ja symboliikkaa ilmaistakseen tunteitaan ja kokemuksiaan, ja heidän kappaleillaan oli usein call and-response -rakenne, jossa yleisö toisti tiettyjä rivejä tai lauseita.
Kun blues nousi suosioon, se alkoi levitä etelän maaseudun ulkopuolelle kaupunkialueille, kuten Memphis, Tennessee ja Chicago, Illinois. 1900-luvun alussa blues kaupallistui yhä enemmän, ja monet bluesmuusikot, kuten Robert Johnson, B.B. King ja Muddy Waters, saavuttivat kansallista ja kansainvälistä mainetta.
Blues vaikutti syvästi muiden amerikkalaisen musiikin genrejen, kuten jazzin, rock and rollin ja soulin, kehitykseen. Sillä oli myös merkittävä rooli afroamerikkalaisen kulttuurin ja identiteetin kehityksessä, ja se on edelleen tärkeä osa amerikkalaista musiikkiperintöä tänään.