1. Tuottajat: Sekä metsillä että aavikoilla on alkutuottajia, jotka muodostavat ravintoverkoston perustan. Metsissä puut, pensaat ja muut kasvit ovat ensisijaisia tuottajia, kun taas aavikoissa tätä roolia ovat kuivuutta kestävät kasvit, kuten kaktukset, mehikasvit ja pensaat.
2. Kasvinsyöjät: Kasvinsyöjät ovat eläimiä, jotka kuluttavat kasvimateriaalia. Metsissä peurat, kanit, oravat ja hyönteiset ovat tavallisia kasvinsyöjiä, kun taas aavikoissa jyrsijät, liskot ja tietyt lintulajat täyttävät tämän tehtävän. Kasvinsyöjät muuttavat kasvien biomassan eläinten biomassaksi, jolloin se on saatavilla korkeammalle troofiselle tasolle.
3. Lihansyöjät: Lihansyöjät ovat eläimiä, jotka saalistavat muita eläimiä. Metsissä petoeläimet, kuten sudet, karhut ja ketut, ovat esimerkkejä lihansyöjistä, kun taas aavikoissa kojootit, käärmeet ja petolinnut ovat samanlaisia. Lihansyöjät säätelevät kasvinsyöjäpopulaatioita ja ylläpitävät ekosysteemin tasapainoa.
4. Kaikkiruokaiset: Kaikkiruokaiset ovat eläimiä, jotka kuluttavat sekä kasvi- että eläinperäisiä aineita. Metsissä pesukarhu, haisunhaisu ja jotkut lintulajat ovat kaikkiruokaisia, kun taas autiomaassa tietyt matelija- ja lintulajit käyttäytyvät kaikkiruokaisesti. Kaikkiruokaisilla on elintärkeä rooli ravinteiden kierrossa, koska ne kuluttavat ja hajottavat sekä kasvi- että eläinperäisiä materiaaleja.
5. Hajottajat: Hajottajat ovat organismeja, jotka hajottavat kuolleita kasvi- ja eläinaineita ja vapauttavat ravinteita takaisin ympäristöön. Metsissä sienet, bakteerit ja hyönteiset toimivat hajottajina, kun taas aavikoissa erikoistuneet mikro-organismit ja tietyt hyönteiset suorittavat tämän ratkaisevan tehtävän. Hajottajat varmistavat kasvien kasvun ja ekosysteemin kestävyyden kannalta välttämättömän ravinteiden kierrätyksen.
6. Energian virtaus: Sekä metsän että aavikon ravintoverkostot osoittavat energian virtausta tuottajilta kasvinsyöjille lihansyöjiin ja hajottajiin. Energiaa siirretään, kun organismit kuluttavat ja hajottavat orgaanista ainesta vapauttaen energiaa aineenvaihduntaprosesseihinsa. Tämä energiavirta tukee koko ekosysteemiä ja ylläpitää ekologista vuorovaikutusta.
7. Mukautukset: Sekä metsä- että aavikkoekosysteemien eliöillä on ainutlaatuisia mukautuksia, jotka mahdollistavat niiden selviytymisen omassa ympäristössään. Metsissä mukautukset, kuten naamiointi, kiipeilykyky ja kausiluonteinen käyttäytyminen, auttavat eläimiä menestymään. Samoin aavikoissa mukautukset, kuten vedensuojelumekanismit, kaivauskäyttäytyminen ja yöllinen toiminta, antavat organismille mahdollisuuden selviytyä ankarista olosuhteissa.
Vaikka ravintoverkkojen tietyt lajit ja monimutkaisuudet voivat vaihdella metsien ja aavikoiden välillä, nämä yhteiset ominaisuudet korostavat perusperiaatteita, jotka ohjaavat ekologisia yhteisöjä ja energiavirtaa ekosysteemeissä.