Swing sille on ominaista tasainen, tanssittava rytmi ja improvisaatio. Swing-bändit koostuivat tyypillisesti saksofoniosuudesta, trumpettiosasta, pasuunaosastosta, rytmiosasta ja laulajasta. Saksofoni oli swing-yhtyeiden pääinstrumentti, ja trumpetti- ja pasuunaosuudet tarjosivat harmoniaa. Rytmiosio, joka koostui pianosta, bassosta ja rummuista, tarjosi rytmin. Swing-musiikki oli suosittua 1930- ja 1940-luvuilla, ja sitä tanssittiin yökerhoissa ja juhlasaleissa.
Bebop on monimutkaisempi ja improvisoivampi jazz-tyyli kuin swing. Bebop-bändit koostuivat tyypillisesti saksofonista, trumpetista, pianosta, bassosta ja rummuista. Saksofoni ja trumpetti olivat bebop-yhtyeiden pääsoittimia, ja he osallistuivat usein monimutkaisiin improvisaatiokaksintaisteluihin. Piano, basso ja rummut tarjosivat rytmin. Bebop-musiikki oli suosittua 1940- ja 1950-luvuilla, ja sitä esitettiin usein pienissä klubeissa ja jazzbaareissa.
Tässä on joitain keskeisiä eroja swingin ja bebopin välillä:
* Tempo: Swingiä soitetaan yleensä nopeammalla tempolla kuin bebop.
* Monimutkaisuus: Bebop on swingiä monimutkaisempi sekä koostumukseltaan että improvisaatioltaan.
* Instrumentaatio: Swing-bändeillä on tyypillisesti suurempi instrumentointi kuin bebop-bändeillä.
* Yleisö: Swing oli suositumpi suuren yleisön keskuudessa kuin bebop.
Eroistaan huolimatta swing ja bebop ovat tärkeitä jazzin tyylejä, joilla on ollut pysyvä vaikutus musiikkiin. Molempia tyylejä soittavat edelleen jazzmuusikot ympäri maailmaa.